Julkaistu 11.9.2025

Suomalaiset eturivin ohjaajat Aku Louhimies, Tiina Lymi, Juho Kuosmanen, Klaus Härö, Zaida Bergroth, Teemu Nikki, Dome Karukoski, Aki Kaurismäki ja Pirjo Honkasalo sekä Suomen elokuvaohjaajaliitto SELO vetoaa hallitukseen, että se peruisi budjettiriihessä kaavaillut 7,8 miljoonan leikkaukset. Nyt suunnitellut leikkaukset eivät tuo säästöjä, sillä tutkitusti jokainen elokuvaan sijoitettu tukieuro palautuu veronmaksajille parhammillaan kaksinkertaisena. Leikkaukset veisivät kolmasosan alan rahoituksesta: seurauksena olisi suomalaisen, hyvin työllistävän elokuva-alan alasajo ja kotimaisten elokuvien määrän romahdus jopa puoleen. Samalla murennetaan elokuva-alan kansainvälinen yhteistyö ja rahoitus.

Tuntemattoman sotilaan sekä tekeillä olevan Lapin sota -elokuvan ohjaaja Aku Louhimies toteaa: ”Suomalaisia tarinoita eivät kerro muut kuin me. Itsenäinen kulttuurimme on arvo. Arvo, jota kannattaa puolustaa. Viimeiseen asti.”

Lähes puoli miljoonaa katsojaa keränneen Myrskyluodon Maijan ohjaaja Tiina Lymi muistuttaa, että kotimaisen elokuvan katsojaluvut ovat kansainvälisesti mitattuna huippuluokkaa, mutta ”jatkossa Maijan kaltaisten elokuvien tekeminen on lähes mahdotonta”. Lymi kertoo: ”Jos leikkaukset toteutuvat ehdotetusti, seuraukset ovat alalle kohtalokkaat: lisää työttömiä kortistoon, konkursseja niin tuotantoyhtiössä kuin elokuvateattereissa. Kenen mielestä on parempi, että suomalaiset istuvat omilla sohvillaan katsomassa amerikkalaisia sarjoja sen sijaan, että he menisivät paikalliseen teatteriin katsomaan kotimaisen elokuvan?”

Cannesissa palkittu elokuvaohjaaja Juho Kuosmanen (mm. Hytti nro 6) toteaa: ”Tuntuu täysin uskomattomalta sekä talouden että kotimaisen kulttuurin puolesta, että tuottoisa teollisuudenala ajetaan tieten tahtoen alas. Varsinkin kun alan kehitys on ollut todella hyvää ja yhä useammat elokuvantekijät ovat saaneet kansainvälistä huomiota.”

Golden Globe -ehdokkaana ollut ohjaaja Klaus Härö (mm. Ei koskaan yksin, Miekkailija) muistuttaa, että suomalaisen elokuvan menestys kotimaassa ja ulkomailla on vuosikymmenten työn tulos. ”Peruskivi jokaiselle kansainvälisesti rahoitettavalle elokuvalle on kuitenkin suomalaisen elokuvasäätiön tuki. Ilman sitä ei ole mahdollista lähestyä ulkomaisia rahoitustahoja, jolloin kotimainen kansainvälisesti rahoitettava elokuva jää rahoittamatta, tekemättä ja tietenkin yleisöltä näkemättä.”

Tove-menestyselokuvan ohjaaja Zaida Bergroth toteaa: ”Hallitus ei pelkästään tuhoa suomalaista kulttuuria ja vie meiltä omia tarinoitamme, vaan myös tekee hutiloitua talouspolitiikkaa ja menettää tuloja.”

Tämän vuoden katsotuimman elokuvan 100 litraa sahtia -ohjaaja Teemu Nikki muistuttaa kotimaisten elokuvien merkityksestä maakuntien elokuvateattereille ja -tarjonnalle: ”Jos leikkaukset toteutuvat, elokuvien määrä romahtaa ja maakuntien elokuvateattereiden on vaikeampi pysyä pystyssä.”

Menestyselokuvien (mm. Napapiirin sankarit, Mielensäpahoittaja) ohjaaja Dome Karukoski muistuttaa, että tukieurot maksavat itsensä takaisin: ”Elokuva ei ole vain kuluerä, vaan sillä on arvoa sekä talouden että kulttuuri-identiteetin kannalta. Samalla olemme kertoneet suomalaisia tarinoita suomalaisille. Sitä asiaa ei voi edes mitata rahassa: se on välttämätöntä meidän kielemme ja tämän upean kansan identiteetin takia.”

Suomen kansainvälisesti tunnetuin elokuvaohjaaja Aki Kaurismäki (mm. Kuolleet lehdet) toteaa: ”Kysymykseksi jää mitä me teemme itsenäisellä Suomen valtiolla, jos sillä ei ole henkistä toimintaa, sosiaaliturvaa eikä kulttuuria?”

Taiteen akateemikko, dokumentti- ja fiktioelokuvien ohjaaja Pirjo Honkasalo muistuttaa, että Suomen elokuvasäätiö syntyi ymmärryksestä, ”ettei pienellä kieli- ja markkina-alueella voi olla monimuotoista elokuvataidetta ilman julkista tukea.” Nyt julkinen valta aikoo näivettää oman luomuksensa. Uuden luomisen rohkeus, tahto ja ilo on muuttunut kulttuurivihamielisyydeksi. Kulttuurialojen leikkaukset ovat jo tätä ennen olleet historiallisen suuria.”

Ohjaajien kannanotot kokonaisuudessaan:

Aku Louhimies (mm. Tuntematon Sotilas, Lapin Sota):
”Suomalaisia tarinoita eivät kerro muut kuin me. Itsenäinen kulttuurimme on arvo. Arvo, jota kannattaa puolustaa. Viimeiseen asti.”

Tiina Lymi (mm. Myrskyluodon Maija):
”Myrskyluodon Maija -elokuva puhutteli suomalaisia yli puolue-, sukupuoli- ja sukupolvirajojen. Katsojaluvut ovat kiistatonta todistusvoimaa suomalaisten tarpeesta katsoa suomalaisten tekijöiden heille räätälöimää elokuvaa, joka koskettaa ja osuu, koska se kertoo meistä. Sen säilyminen on vain ja ainoastaan suomalaisissa käsissä. Elokuvan maisema ja sielunmaisema puhuttelevat meitä, koska se on meidän.

Kotimaisen elokuvan katsojaluvut ovat kansainvälisesti mitattuna huippuluokkaa. Kotimaisten tekijöiden tekemän elokuvan katsominen rakentaa yhteisöllisyyttä. Se ei hajota tai aiheuta vastakkainasetteluja, koska se kertoo jostain, mikä on meille vieläkin yhteistä, jopa tällaisina vaikeina ja epävarmoina aikoina.

Ala on elävä ja tuottava. Nyt suunnitellut leikkaukset tuntuvat käsittämättömiltä, koska ne eivät tuo vaan vievät. Elokuvasäätiön investointi kotimaiseen elokuvaan palautuu takaisin veronmaksajille. Jos leikkaukset toteutuvat ehdotetusti, seuraukset ovat alalle kohtalokkaat: lisää työttömiä kortistoon, konkursseja niin tuotantoyhtiössä kuin elokuvateattereissa.

Kenen mielestä on parempi, että suomalaiset istuvat omilla sohvillaan katsomassa amerikkalaisia sarjoja sen sijaan, että he menisivät paikalliseen teatteriin katsomaan kotimaisen elokuvan? Ja niinhän he tekevät, koska kohta ei ole enää suomalaista elokuvaa, mitä katsoa. Eikä teatteria, missä sitä katsoa.

Myrskyluodon Maijan budjetti koostui yksityisestä ja ulkomaisesta rahoituksesta sekä elokuvasäätiön investoinnista. Elokuvasäätiön investointi oli se oleellinen osa, jonka ympärille muu rahoitus oli mahdollista rakentaa. Jos tämä hallituksen viimeisin leikkaus Suomen elokuvasäätiöltä menee sellaisenaan läpi, Maijan kaltaisten elokuvien tekeminen on lähes mahdotonta. Kuten myös kaikkien muiden kotimaisten elokuvien. Toivon päättäjiltä ymmärrystä sille, että tämä leikkaus ei ole säästämistä, vaan tuhlaamista. Kokonaisen, tuottavan alan teurastaminen ei hyödytä ketään.”

Juho Kuosmanen (mm. Hytti nro 6, Hymyilevä mies):
”Tuntuu täysin uskomattomalta sekä talouden että kotimaisen kulttuurin puolesta, että tuottoisa teollisuudenala ajetaan tieten tahtoen alas. Varsinkin kun alan kehitys on ollut todella hyvää ja yhä useammat elokuvantekijät saaneet kansainvälistä huomiota.

Vain siinä valossa, että poliitikot todella vihaavat suomalaista kulttuuria ja haluavat korvata sen amerikkalaisella, ymmärrän tämän taloudellisesti järjettömän ja kotimaisen elokuvan kannalta kestämättömän leikkauksen. Muuten perustelut eivät ole päteviä. Säästötoimenpiteestä ei voi olla kyse, koska tilastot osoittavat elokuvalle annettavan tuen palautuvan korkojen kera.”

Klaus Härö (mm. Ei koskaan yksin, Miekkailija, Äideistä parhain):
”Niiden parinkymmenen vuoden aikana, kun olen alalla toiminut, on kotimainen elokuva saavuttanut yleisön luottamuksen tavalla, jota muualla Pohjoismaissa kadehditaan. Kun joskus oltiin kotimaisten katsojalukujen suhteen Pohjoismaiden perässähiihtäjiä, niin nyt ollaan ykkösiä. Tämä ei tietenkään ole sattumaa. Ala on tietoisesti pyrkinyt kohti yhtaikaa ammattimaista ja katsojansa tavoittavaa tekemistä. Tässä olemme onnistuneet.
Jos Suomen elokuvasäätiön tukivaroja pienennetään esitetyn mukaisesti, tarkoittaa tämä kotimaiselle elokuva-alalle konkursseja, työttömyyttä ja – mikä pahinta – vuosikymmenten aikana rakennetun ammattitaidon ja yleisöluottamuksen rapistumista ja menettämistä.

Siinä missä yksi elokuva menestyy kotimaassa, niittää toinen mainetta maailmalla. Nimenomaan nämä kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla menestyvät elokuvat tuovat suomalaiselle elokuvalle sitä luottamusta, jota tarvitaan monen maan välisten elokuvatuotantojen rahoitukseen. Peruskivi jokaiselle kansainvälisesti rahoitettavalle elokuvalle on kuitenkin suomalaisen elokuvasäätiön tuki. Ilman sitä ei ole mahdollista lähestyä ulkomaisia rahoitustahoja, jolloin kotimainen kansainvälisesti rahoitettava elokuva jää rahoittamatta, tekemättä ja tietenkin yleisöltä näkemättä.”

Zaida Bergroth (mm. Tove):
”Tämä on leikkauspäätös, jolla hallitus ei pelkästään tuhoa suomalaista kulttuuria ja vie meiltä omia tarinoitamme, vaan myös tekee hutiloitua talouspolitiikkaa ja menettää tuloja. Ei järjen hiventä. Korjausliike on tehtävä, välttämättä.”

Teemu Nikki (mm. 100 litraa sahtia):
”Kotipaikkakunnalleni Sysmään sijoittuva elokuva 100 litraa sahtia on saanut yli 230 000 katsojaa ja on tämän vuoden katsotuin kotimainen elokuva. Se toi valtavasti katsojia pienille elokuvateattereille, sillä etenkin maakunnissa katsotaan paljon suomalaisia elokuvia. Isojen katsojalukujen ansiosta teattereiden yritystoiminta jatkuu ja pienilläkin paikkakunnilla on laaja elokuvatarjonta. Näin kotimaiset elokuvat tuottavat maakuntiin rahan lisäksi iloa, oivalluksia ja sivistystä. Jos leikkaukset toteutuvat, elokuvien määrä romahtaa ja maakuntien elokuvateattereiden on vaikeampi pysyä pystyssä.”

Dome Karukoski (mm. Napapiirin sankarit, Mielensäpahoittaja):
”Elokuva ei ole vain kuluerä, vaan sillä on arvoa sekä talouden että kulttuuri-identiteetin kannalta. On surullista, miten suomalainen elokuva ja minunkin työni nähdään tietämättömyydestä johtuen vain kulueränä. Kuitenkin elokuvat kuten Tyttö, sinä olet tähti, Napapiirin sankarit ja Mielensäpahoittaja ovat kaikki työllistäneet satoja ihmisiä ja tuottaneet tukensa valtiolle takaisin mahdollisesti peräti kaksinkertaisena sen sijaan, että voitot keräisi ulkomainen tuotanto. Samalla olemme kertoneet suomalaisia tarinoita suomalaisille. Sitä asiaa ei voi edes mitata rahassa: se on välttämätöntä meidän kielemme ja tämän upean kansan identiteetin takia.”

Aki Kaurismäki (mm. Kuolleet lehdet, Le Havre, Mies vailla menneisyyttä)
”Nyt kun terveydenhoito, sosiaaliturva, vanhukset, työttömät, eri tavoin syrjäytyneet, humanitaarinen apu, rauhantyö, metsät ja luonnonsuojelu, kirjallisuus, museot, teatterit, orkesterit, kuvaamataide ja niin edelleen on ajettu ahdinkoon leikkaamalla niiden muutoinkin vähäiset tuet parin maksamattoman F35-hävittäjän hinnalla on täysin loogista, että elokuva on seuraavana listalla.

Kysymykseksi jää mitä me teemme itsenäisellä Suomella, jolla ei ole henkistä toimintaa, selkärankaa eikä kulttuuria? Eikä kykyä reagoida kansanmurhaan, ellei se tapahdu Pääsiäissaarilla, jolloin riski kaupallisten suhteiden vaarantumisesta olisi vähäinen.

Hämmästelen syvästi hallitusta, joka näyttää vihaavan omaa kansaansa mielistelläkseen turve- ja paperiteollisuutta sekä kasvotonta pääomaa ylipäänsä.

Suomella on puolustettavana kolme asiaa: luonto, kansa ja kulttuuri. Sekä vuosikymmenien aikana allekirjoittamamme humanitaariset sopimukset. On jokseenkin outoa, että armon saavat vain Israelin valtion kanssa käytävä asekauppa ja erään romahtaneen läntisen suurvallan mielistely.”

Pirjo Honkasalo (mm. Melancholian 3 huonetta, Tulennielijä, Orenda):
”Kun tulin elokuva-alalle, YLE oli aloittanut toimintansa ja kotimainen elokuvatuotanto oli romahtanut. Se huipentui Suomen elokuvateollisuuden konkurssiin 1965. Julkisen vallan sisältä nousi tahto pelastaa kotimainen elokuva. Perustettiin Suomen elokuvasäätiö, Ruotsin esimerkkiä seuraten. Kasvoi ymmärrys siitä, ettei pienellä kieli- ja markkina-alueella voi olla monimuotoista elokuvataidetta ilman julkista tukea.

Nyt julkinen valta aikoo näivettää oman luomuksensa. Uuden luomisen rohkeus, tahto ja ilo on muuttunut kulttuurivihamielisyydeksi. Kulttuurialojen leikkaukset ovat jo tätä ennen olleet historiallisen suuria. Ne on suunniteltu ylhäältä käsin sokeasti, seurauksia tuntematta.

Kulttuurivihamielisyys on kansainvälinen, ahdaskatseinen ja viholliskuvia synnyttävä ilmiö. Viholliskuvat sammuttavat myötäelämisen tahdon ja oikeuttavat kyynisyyden. Opimme vaikka katsomaan kansanmurhaa tuntematta osallisuuttamme. Kirjailija Joel Haahtela kirjoittaa: ihminen alkaa syödä omaa sieluaan.”

Suomalaiset eturivin ohjaajat ottavat kantaa elokuva-alan tuhoamista vastaan

Näyttelijöiden ja ohjaajien pikatreffit TFF Pe 7.3. 14:00–17:00